Liikkuva linna

Liikkuva linna

(Kirjaan sopiva biisi)

Liikkuva linna on Diana Wynne Jonesin kirjoittama fantasia romaani. Teoksen on suomentanut Ville Viitanen. Suomenkielinen versio on julkaistu vuonna 2005.

Kirjan päähahmona toimii 18-vuotias nuori nainen nimeltään Sophie Hatter, joka asuu kaupungissa nimeltä Market Chipping, Sophie on vanhin kolmesta sisaresta. Tunnetusti ensimmäinen lapsi ei koskaan menesty toisin kuin nuoremmat. Isänsä kuoltua Sophie perii hänen hattukauppansa. Lopulta Sophie vetäytyy kokonaan sosiaalisesta elämästä, yksin hattujensa pariin. 

Kaikki kuitenkin muuttuu kun Erämaan noita langettaa hänen ylleen kirouksen, jonka seurauksena Sophie muuttuu vanhaksi mummoksi. Sophie päättää häipyä kaupasta ja lähetä etsimään onneaan vielä kun elää. Sattumien kautta hän päätyy sisälle liikkuvaan linnaan, jossa pahamaineisen sydämmiä syövän Howl velhon sanotaan asuvan. Linnassa Sophie tapaa tulidemoni Calciferin, joka ehdottaa hänelle sopimusta. Jos Sophie murtaa Calciferia sitovan kirouksen, murtaa Calcifer vaihdossa hänen yllensä langenneen vanhuuden. 

Calciferin lisäksi linnassa asuu Howlin oppipoika Michael, joka paljastuukin mukavaksi pojaksi. Lopulta Sophie tapaa myös tämän pahan, tyttöjen sieluja ja sydämmiä surutta syövän velhon, Howlin. Mutta pitävätkö huhut todella paikkaansa? Onko Howl yhtä pahakuin anntenaan ymmärtää?

Huomaamattaan Sophie vetäytyy mukaan seikkailuun, josta ei puutu noitia, velhoja, magiaa, hienoja pukuja, saati sitten tähdenlentoja.

Liikkuva linna oli ihanan erilainen kirja. Kirja tuli nyt pakosti luettua koulutehtävänä, mutta täytyy sanoa, että hyvä niin. Kirjan fiktiivinen maailma oli hauskan värikäs. Hahmot olivat omalla tavallaan hulluja ja persoonallisia. Sain monet naurut itsepäisen Sophien itsekseen puhelusta ja ailahtelevaisen Howlin touhuista. :'D

 Kirja loppui mielestäni typerästi, mutta omalla tavallaan sopivasti. Kerronta oli omalla tavallaan uniikki ja erilainen. Suosittelen kaikkia fantasia kirjallisuuden ystäviä lukemaan kirjan. Kirjan pohjalta on myös tehty anime elokuva ( Howl's moving castle ), joka on tunnetun Hayao Miyazakin käsialaa. Elokuva tosin eroaa suuresti kirjan juonesta, mutta suosittelen silti katsomaan! 

-Aino 

Nälkäpeli

Moi! Jaksoin sitten vihdoin ruveta kirjoittamaan toista kirja-arvostelua tähän blogiin. On ollut niin paljon kaikkea muuta etten ole oikein kerennyt. Mutta asiaan, eli luin siis kirjan Nälkäpeli.

Katniss Everdeen,16- vuotias tyttö asuu Panemissa, tuhoutuneen Pohjois-Amerikan raunioista syntyneessä kaupungissa. Panem on maa, joka koostui aiemmin pääkaupungista Capitolista ja 13 vyöhykkeestä, mutta kun vyöhykkeet kapinoivat hallitsijoita vastaan, kolmastoista vyöhyke tuhottiin ja kehitettiin Nälkäpeli.

Kun Katnissin pikkusisko Prim valitaan nälkäpeliin, Katniss menee hänen tilalleen vapaaehtoisesti. Peliin valitaan myös poika nimeltään Peeta Mellark, joka on tehnyt Katnissille suuren palveluksen.

Nälkäpelisssä on yksinkertaiset säännöt: Peliin valitaan jokaiselta vyöhykkeeltä osanottajiksi eli "tribuuteiksi" tyttö ja poika. Kaikki 24 osallistujaa joutuvat areenalle, jossa heidän täytyy tappaa toisensa.

Katniss ja Peeta viedään junalla Capitoliin, jossa he valmistautuvat Nälkäpeliä varten. Ennen Nälkäpeliä tribuutteja haastatellaan ja Peeta myöntää olevansa rakastunut Katnissiin,mutta Katniss luulee sen olevan vain teatteria ja alkaa esittää olevansa rakastunut Peetaan. Niinpä heistä tulee "Kovaonniset rakastavaiset". Mutta kuka voittaa Nälkäpelin ja kuinka käy "Kovaonnisille rakastavaisille"? Se selviää lukemalla kirja.

Kirja oli mielestäni ihan huippu hyvä,mielenkiintoinen ja toimintarikas. Kannattaa lukea!! Kirjalle on myös jatko-osa Vihan liekit, joka on myös todella ihana.<3


                                                                          /Iida

Friikkisirkus

Moikka!

Sain vihdoista viimein aikaiseksi uuden blogitekstin. Valitettavasti en ole ehtinyt kirjoittelemaan, koska lukemista on paljon. Kokeet ovat tuhlanneet aikani koulukirjoihin. Mutta niin kuin otsikosta näette, kerron teille tällä kertaa friikkisirkuksesta.

Darren Shan-Friikkisirkus (manga)
Mangan tarina on siis Darren Shan ja sen kuvat ovat Takahiro Akain kädenjälkeä.

Darren Shan on poika, joka saa salaperäiseltä mieheltä kutsun friikkisirkukseen. Hän kertoo siitä koulussa kaverilleen Stevelle ja muutkin kuulevat tästä. Steve hankkii liput, mutta saa niitä vain kaksi. Hän ottaa Darrenin mukaansa sirkukseen. 

Seuraavana yönä kaverukset lähtevät sirkukseen. Siellä Darren ja Steve hämmästelevät esiintyjiä. Näytöksen päätyttyä Steve tahtoo Darrenin menevän jo kotiin. Darren ei kuitenkaan suostu lähtemään, vaan jää vakoilemaan ystäväänsä, joka keskustelee hämähäkin kanssa taiteilleen miehen, Larten Crepsleyn kanssa. Darren kuulee, kuinka Steve vaatii Crepsleyn tekevän hänestä vampyyrin. Crepsley ei suostu. Mutta mitä tapahtuukaan, kun Darren tahtoo itselleen Crepsleyn myrkkyhämähäkin? Loput saatte tietää lukemalla, koska muuten paljastuu liikaa. Teoksesta on olemassa myös kirjamuoto (jos sen niin voi sanoa). Sekin on tietääkseni samalla nimellä.

Mielipiteeni tästä tarinasta on erittäin myönteinen. Se on ihana ja aina kun on lukenut yhden osan, on pakko saada seuraava. Suosittelen vampyyreista kiinnostuneille! Olen lukenut jo kaikki mangat paitsi eilen (5.12) ilmestyneen kahdennaksen osan. 

/Ronja

Riitasointu

Riitasointu

Löysin myös tälle kirjalle jollain tavalla osuvan kappaleen, tässä.

Riitasointu on jatko-osa Langenneelle enkelille. Teoksen on kirjoittanut Becca Fitzpatrick ja suomentanut Pirjo Ruti. Alkuteos on julkaistu vuonna 2010.

Patch on viimein saanut siipensä takaisin ja päässyt Noran suojelusenkeliksi Noralle. Nora ja Patch ovatkin  seurustelleet jo hyvä hetken ajan, kunnes Nora tunnustaa rakkautensa Patchille. Poika ei vastaa vaan häipyy paikalta. Nora tuntee olonsa petetyksi ja hiujatuksi, sillä ei ole varma Patchin tunteista itseään kohtaan. Suhdetta hankaloittaa jo ennestään myös se että, Arkkienkelit tuntuvat tarkkailevan Patchia pienimmänkin virhee toivossa, tämän yksittäisenkin virheen seurauksena Patch voisi joutua Helvettiin.  Lopulta ero tuntuu olevan ainoa ratkaisu. 

Nora tuntee olonsa hyvin rikkinäiseksi. Hän on yksin ja petetty. Lisää kapuloita rattaisiin heittää Scott, Noran lapsuuden ystävä, joka on muuttunut melkolailla tähän päivään mennessä. Noran ja Scottin äidit toivovat selvästikkin jotain muuta kuin ystävyyttä heidän välilleen. Nora ei saa rauhaa riistäviltä tunteiltaan, varsinkaan kun Patch on alkanut tapailla epämiellyttävää ja muka niin täydellistä Marcieta. Mitä heidän kahden välillään oikein on, onko heidän suhteensa muutakin kuin vain "hauskanpitoa"?

Samaan aikaan Nora alkaa kuulla ja nähdä murhatun isänsä..., aavettako? Nora ei tiedä. Kuka hänen isänsä edes murhasi? Kuka hänen isänsä todellisuudessa edes oli? Miten Patchin vanha lempinimi, Musta käsi, liittyy Noran saamaan kirjeeseen, jossa kerrotaan, että saman niminen henkilö on vastuussa hänen isänsä kuolemasta? Entä onko Noran äidiltä jäänyt jotain kertomatta tyttärälleen?

Menneisyys tuntuu seikoittuvan nykypäivään kierolla tavlla.

Joku tuntuu taas himoitsevan Noran kuolemaa, mutta kuka tällä kertaa..?

Ja taas kerran pääsen ylistämään teille tämän kirjasarjan mahtavuutta! Kirja oli täynnä ahdistuneisuutta ja epätoivoa, siinä missä edellinen osa oli täynnä jännitystä. Noran riipivät tunteet olivat kuvattu tarkasti ja todentuntuisesti. Itsekin vajosin epätoivoon hahmon mukana. Tosin yli puolivälissä alkoi lukeminen hieman tökkiä, sillä joissain kohdissa kirja toisti hieman itseään. Loppuratkaisu, ja kirjan loppu yleensäkkin kokonaisuudessaan, tuli aivan nurkan takaa. ;)  Myös Patchiin ja usean muihin hahmoihin tutustuttiin kirjassa tarkemmin, kuten Rixoniin ja Noran edesmenneeseen isään sekä Marcieen. Kirja tuntuu koostuvan erinnäisiä kysymyksiä, niin menneisyydestä kuin noran koko elämästä ja perheestä. Suosittelen kaikkia lukemaan sarjan toisenkin osan. Itse ainakin pidän sarjasta. ^u^ 

-Aino

ps. Kertokaa toki mielipiteitänne blogin uudesta ulkoasusta~

Langennut enkeli

Langennut enkeli

Tuli  mieleen kyseisestä kirjasta  tämä ja tämä biisi 

Kirjan on kirjoittanut Becca Fitzpatrick. Alkuteos on julkaistu vuonna 2009. Teoksen on suomentanut Pirjo Ruti. 

Kirja kertoo Nora Grey nimisestä lukiolaistytöstä. Eräänä päivänä Noran biologian opettaja keksii vaihtaa luokan istuma järjestystä. Aiemmin parhaan kaverinsa Veen vieressä istunut Nora saa nyt uuden parin,  salaperäisen tumma silmäisen, tumma tukkaisen Patchin. Nora ei oikein tiedä miten hänen pitäisi reagoida tähän poikaan, joka osoittaa viekkaasti kiinnostustaan tätä kohtaan.

Nora huomaa alkavansa miettimään Patchia jatkuvasti. Poika tuntuu olevan kaikkialla missä hänkin ja lukevan hänen mieltään kuin avointa kirjaa. Pian Nora alkaa näkemään karmivia näkyjä, vai ovatko ne sittenkään vain näkyjä?  Varsinkin kun jotkin asiat tuntuvat hyvin todellisilta... Nora ei myöskään voi ymmärtää miksei Vee huomaa kahden heidän seurassaan viihtyvän pojan, Elliotin ja Julesin, kummalista käytöstä, eikä ota tosissaan Noraa, joka löytää lehtiartikkelin joka koskee nuoren tytön murhaa mikä on sattunut pari kuukautta sitten Elliotin edelisessä koulussa.

Nora ei saa miltään mielenrauhaa, sillä kaikki tuntuvat olevan varuillaan salamyhkäisen Patchin suhteen, jopa Noran kummallisella uudella koulupsygolokilla neiti Greenellä tuntuu olevan jotain kaunaa poikaa kohtaan. Kun Nora ajautuu mukaan kieroon juonitteluun, mikään ei ole enää varmaa, edes se säilyykö Nora hengissä. Kuolema tuntuu olevan lähellä. Ja mitkä ovat irvokkaat mustat arvet Patchin selässä?

Olen lukenut todella monia hyviä ja ihania kirjasarjoja, mutta jo heti tämän kirjan alussa olin aivan rakastunut juoneen ja kirjan hahmoihin. Varsinkin Patch oli aivan ihana, viekas ja synkkä hahmo. Langennut enkeli on siis sarjan ensimmäinen osa (seuraavat osat ovat; Riitasointu, Hiljaisuus sekä Loppusoitto). Suosittelen todella muitakin lukemaan kyseisen kirjan, ainakin itse olen aivan korviani myöten rakastunut sarjaan.  Luinkin kirjan yhdessä illassa. Pidin siitä kuinka kirjailija oli luonut jokaisen hahmon omanlaisekseen, niin ulkonäöltään kuin myös luonteeltaan. Selkäpiissäni kulki kylmiäväreitä kun luin joitakin karmivimpia kohtia ja paljastuksia, kuten Noran näyt. Mutta tiivistettynä, kirja oli aivan mahtava, karmiva ja liian ihana, suosittelen!

anteeksi sekava kirjoitukseni....

-Aino

Kukaan ei kaipaa sinua

Kukaan ei kaipaa sinua

Kirjan on kirjoittanut Michelle Gagnon. Teos on julkaistu Suomessa vuonna 2014. Kirjan on suomentanut Inka Parpola. Alkuperäinen kirja on nimeltään DONT TURN AROUND.

Kirjassa on käytänössä kaksi päähenkilöä, Noa Torson ja Peter Gregory, vaikka kirja keskittyykin vain enimmäkseen Noaan.  Noa on 16-vuotias ongelmallinen teinityttö joka on viettänyt yli puolet elämästään The Centerissä ja sijaisperheissä. Kun Noa herää hän huomaa olevansa sairaalassa, mutta miten ihmeessä hän on sinne päätynyt? Pian Noa kuitenkin tajuaa että paikka jossa hän on, ei todellakaan ole sairaala. Noa tekee uhkarohkean paon tehdasmaisesta rakenuksesta joka täyttyy vartijoista ja lääkäreistä. Mutta mikä on tuo arpi joka ylittää Noan rintakehän..?

Samoihin aikoihin Peterillä on tylsää. Peter on hakkeri joka on perustanut myös /ALLIANCE/ nimisen haktivisti sivuston joka rankaisee rikollisia, kuten eläinrääkkääjiä, kiusaajia, pedofiilejä jne. netin välityksellä. Hän löytää isänsä työpöydän laatikoista kummallisia kansioita jotka liittyvät jotenkin AMRFiin ja projekti Persefoneen. Peter tekee kuitenkin kohtalokkaan virheen kun ryhtyy hakkeroitumaan kyseiseen järjestelmään. Pian hänen kotiinsa tunkeutuu mustapukuisia miehiä ja mies nimeltään Mason, jotka vievät hänen läppärinsä.

Lopulta Noa ja Peter päätyvät erinäisten sattumien ja kohtausten seurauksena kimppaan. Tuo salaperäinen yritys AMRF jahtaa heitä kumpaakin erilaisista syistä. Leikkaus joka Noalle suoritettiin saattaa tehdä Noasta parannuskeinon tällähetkellä nuorten keskuudessa leviävään epidemiaan PEMAan, johon myös Peterin veli menehtyi. Kirjan edetessä juoni johdattaa lukijan henkilöiden, menneisyyden ja AMRFin pimeimpiin ja iljettävimpiin salaisuuksiin.

Kirja oli todella mahtava. Tykästyin todella kirjan hahmoihin ja heidän yksilöllisiin piirteisiinsä. Kirjantapahtuma paikat ja PEMA tauti on myös saatu vaikuttamaan hyvin todentuntuisilta. Kirja oli hyvin tapahtumarikas, ehkä vähän turhankin, mutta säilytti niin mielenkiinnon yllä. Kritiikkiä kuitenkin annan kirjan kannesta. Tyttö kannessa on ilmeisesti Noa, mutta kuvan tyttöon aivan liian "tälläytynyt" Noan roisiksi hahmoksi. Muuten suosittelen kirjaa luettavaksi kaikille siitä kiinnostuneille. Kirjaan on ilmeisesti tulossa seuraava osa (?), sillä juoni jäi todella auki.

-Aino

Veren voima

Veren voima

( tässä linkki TV-sarjan "theme song":iin )

Veren voima on Charlaine Harrisin vampyyri aiheisen kirjasarjan ensimmäinen osa. Kirja on julkaistu vuonna 2001. Teoksessa on 336 sivua ja sen on suomentanut Johanna Vaitikainen-Uusitalo.

HBO on myös tuottanut kirjasarjaan perustuvan tv-sarjan Trueblood.

Kirja kertoo 25-vuotiaasta Sookie Stackhousesta joka asuu pikku kaupungissa nimeltä Bon Temps. Hän on töissä tarjoilijana Sam Merlotten omistamassa baarissa/ravintolassa Merlotte'sissa. Sookie on erityinen nuori nainen sillä hänellä on salaisuus. Hän on telepaatikko. Tosin tästä kyvystä on ollut Sookielle vain harmia sillä se haittaa mm. poikaystävän hankinassa, sillä hän kuulee miesten kaikista likaisimmatkin ajatukset.

 Kaikki kuitenkin muuttuu kun eräänä iltana Sookien olessa töissä sisään astuu tummatukkainen, ruskea silmäinen ja komea vampyyri nimeltä Bill Compton. Heti alussa näiden kahden kemiat kohtaavat, ja mikä parasta; Sookie ei kuule Billin ajatuksia. Vampyyrin kanssa seurustelussa on kuitenkin riskinsä. Pian Bon Tempsissä alkaa tapahtua selittämättömiä murhia. Kaikki murhatut ovat naisia jotka ovat olleet läheisissä tekemisissä vampyyrien kanssa. Kaupunkilaiset epäilevät tietenkin Billiä ja lopulta myös Sookien vanhempaa veljeä Jasonia, joka on tunnettu naistennaurattaja, Sookie on kuitenkin varma ettei kumpikaan heistä voi olla karmivien murhien takana. 

Pian murhaaja ottaakin uuden kohteen, Sookien. Sairas murhaaja alkaa vainota Sookieta, joka ei ole enää varma kenestäkään. Murhaaja paljastuukin yllättävän tutuksi henkilöksi.

Aluksi en pitänyt kirjasta kovinkaan paljoa, mutta juonen edetessä en malttanut laskea sitä käsistäni. Erityisesti pidin tunnelmasta jonka Charlaine oli saanut aikaan kohtaukseen, jossa Sookie ajautuu hautausmaalle murhaajan takaa-ajamana. Kirja sisälsi myös materiaalia minkä vuoksi en suosittele sitä kovinkaan nuorille lukijoille. Juoni ajelehti mukavan tasaisesti eteen päin ja kirja oli helppo sekä nopea lukuinen, en kuitenkaan ole varma luenko sarjan seuraavia osia hetkeen (minulla on monta kirjaa tällä hetkellä kesken.). Mutta uskon että ennen pitkää saan aikaiseksi luettua niitäkin. 

Kirjassa oli monia mielenkiintoisia hahmoja ja tapahtumia. Vampyyrit olivat sulautuneet nätisti kirjan maailmaan eivätkä olleet, harvinaista kyllä, "salaisuus" ihmisille. Myös muita yliluonnollisia olentoja paljastui kirja sivujen välistä, kuten muodonmuuttaja. Suosittelen kirjaa luettavaksi, mutta ainakaan minulla se ei ole listan ykkösenä. 

Tulossa:

Seuraavana minulta;

Michelle Gagnon, Kukaan ei kaipaa sinua

tai

Amgie Sage, Septimus Heap - Magiaa

-Aino