Langennut enkeli

Langennut enkeli

Tuli  mieleen kyseisestä kirjasta  tämä ja tämä biisi 

Kirjan on kirjoittanut Becca Fitzpatrick. Alkuteos on julkaistu vuonna 2009. Teoksen on suomentanut Pirjo Ruti. 

Kirja kertoo Nora Grey nimisestä lukiolaistytöstä. Eräänä päivänä Noran biologian opettaja keksii vaihtaa luokan istuma järjestystä. Aiemmin parhaan kaverinsa Veen vieressä istunut Nora saa nyt uuden parin,  salaperäisen tumma silmäisen, tumma tukkaisen Patchin. Nora ei oikein tiedä miten hänen pitäisi reagoida tähän poikaan, joka osoittaa viekkaasti kiinnostustaan tätä kohtaan.

Nora huomaa alkavansa miettimään Patchia jatkuvasti. Poika tuntuu olevan kaikkialla missä hänkin ja lukevan hänen mieltään kuin avointa kirjaa. Pian Nora alkaa näkemään karmivia näkyjä, vai ovatko ne sittenkään vain näkyjä?  Varsinkin kun jotkin asiat tuntuvat hyvin todellisilta... Nora ei myöskään voi ymmärtää miksei Vee huomaa kahden heidän seurassaan viihtyvän pojan, Elliotin ja Julesin, kummalista käytöstä, eikä ota tosissaan Noraa, joka löytää lehtiartikkelin joka koskee nuoren tytön murhaa mikä on sattunut pari kuukautta sitten Elliotin edelisessä koulussa.

Nora ei saa miltään mielenrauhaa, sillä kaikki tuntuvat olevan varuillaan salamyhkäisen Patchin suhteen, jopa Noran kummallisella uudella koulupsygolokilla neiti Greenellä tuntuu olevan jotain kaunaa poikaa kohtaan. Kun Nora ajautuu mukaan kieroon juonitteluun, mikään ei ole enää varmaa, edes se säilyykö Nora hengissä. Kuolema tuntuu olevan lähellä. Ja mitkä ovat irvokkaat mustat arvet Patchin selässä?

Olen lukenut todella monia hyviä ja ihania kirjasarjoja, mutta jo heti tämän kirjan alussa olin aivan rakastunut juoneen ja kirjan hahmoihin. Varsinkin Patch oli aivan ihana, viekas ja synkkä hahmo. Langennut enkeli on siis sarjan ensimmäinen osa (seuraavat osat ovat; Riitasointu, Hiljaisuus sekä Loppusoitto). Suosittelen todella muitakin lukemaan kyseisen kirjan, ainakin itse olen aivan korviani myöten rakastunut sarjaan.  Luinkin kirjan yhdessä illassa. Pidin siitä kuinka kirjailija oli luonut jokaisen hahmon omanlaisekseen, niin ulkonäöltään kuin myös luonteeltaan. Selkäpiissäni kulki kylmiäväreitä kun luin joitakin karmivimpia kohtia ja paljastuksia, kuten Noran näyt. Mutta tiivistettynä, kirja oli aivan mahtava, karmiva ja liian ihana, suosittelen!

anteeksi sekava kirjoitukseni....

-Aino