Crimson Peak

Crimson Peak

Crimson Peak on mestariohjaajan Guillermo Del Toron saman nimiseen elokuvaan perustuva kirja. Romaani version on kirjoittanut Nancy Holder. Romaani on julkaistu vuonna 2015. Teoksen on suomentanut Sami Heino. 

Crimson Peak kertoo nuoresta naisesta nimeltä Edith Cushing. Heti kirjan alussa on katkelma Edithin lapsuudesta, Katkelmassa kerrotaan kuinka Edithin äiti on menehtynyt koleraan. Pian hautajaisten jälkeen äidin  aave kuitenkin saapuu Edithin luokse varoittaen tätä Crimson Peakista. Tällöin Edith ei kuitenkaan ymmärrä, mitä äidin aave on hänelle yrittänyt kertoa.

Palatessamme takaisin nykypäivään, on Edith viemässä käsikirjoitustaan paikalliseen kirjapainoon. teos kuitenkin hylätään kauhugenrensä vuoksi. Edith ei kuitenkaan luovuta vaan haluaa kirjoittaa kirjan kirjoituskoneella puhtaaksi. Ollessaan isänsä työpaikalla, saapuu englantilainen aatelismies paikalle ja ihastelee Edithin romaania. Hieman tämän jälkeen Edithin ollessaan huoneessaan yksin saapuu aave jälleen varoittamaan häntä Crimson Peakista.  Pian Edithin ja aatelisherran, Thomas Sharpen,  välit lämmetä. Edithin isä on kuitenkin näiden kahden rakastavaisen suhdetta vastaan. Kun Edithin isä mystisesti kuolee yllättäen, jää Edith yksin perintönsä kanssa Thomasin ja tämän sisaren Lucille Sharpen huomaan. 

Pari muuttaa avioliiton seurauksena Sharpen sisarusten luhistumisen partaalla olevaan kartanoon, Allerdale Halliin,  Englantiin. Allerdale Hallin alla sijaitsevat punasavikaivokset sattaisivat olla keino saada Sharpen köyhtynyt suku taas kukoistukseensa. Edith päättää rahoittaa perinnöllään Thomasin hanketta avata kaivos jälleen. Synkästä alustaan huolimatta toivoo Edith kaiken kääntyvän paremmaksi. Toivomus kaikuu kuitenkin kuuroille korville, sillä pian talon synkkä menneisyys alkaa vainota Edithiä. Veriset luurangon hahmossa olevat aaveet ja epämääräisesti käyttäytyvä käly, saavat Edithin epäluulot heräämään. Thomas ei kerro morsiammelleen itään, eikä sisarestakaan saa mitään irti. Ennen kuin Edith tajuaakaan, on hän pudonnut syvemmälle kuoleman ja valheiden muodostamaan verkkoon, kuin toivoisikaan. 

"Crimson Peak", mies vastasi. "Käyttävät tästä sellaista nimeä. Malmi ja punasavi nousevat pintaan ja värjäävät lumen. Se muuttuu kirkkaan punaiseksi. Siitä nimi... Crimson Peak." 

Edith jäi seisomaan paikoilleen kuin naulittuna, kun Thomas ohitti hänet. Vatsaa kouristi taas. Minua varoitettiin, hän ajatteli typertyneenä. Kahdesti. Mutta täälläpä vain olen. Crimson Peakissa.'

-Ote Crimson Peakista, sivulta 166

Itse suorastaan rakastin elokuvaa, joten myös romaani oli ihana. Pidin todella Guillermo Del Toron luomasta tarinasta ja sen henkilöhahmoista. Tarina itsessään toi minulle mieleen kieroutuneen sadun. Kirja avasi monia asioita, joihin elokuva ei välttämättä antanut vastausta. Romaanissa oli myös katkelmia Lucillen ja Thomasin lapsuudesta, jotka selittivät useaakin asiaa. Vaikka kirja (ja elokuva) onkin luokiteltu kauhuksi, oli kyseinenn kauhu eleganttia ja hienostuneesti koristeltua. Lukija ei tuskin heti kirjan alussa osaa avistaakaan, kuinka kieroutuneeta henkilöt todellisuudessa ovatkaan. Pidin myös siitä kuinka teoksessa nähtävät aaveet johdattelivat teosta eteenpäin ja toimivat aika ajoin kertojinakin. Suosittelen kirjaa kaikille, varsinkin niille jotka ovat pitäneet elokuvasta.

-Aino

Harmaata valoa

Ruta sepetys - Harmaata valoa

Ja näin taas yksi kirja pääsee arvosteluun.

Teos on siis Ruta Sepetyksen Harmaata valoa ja se käsittelee toisen maailmansodan aikaa Baltian maissa. Tai siis Baltian maissa asuvien ihmisten kohtaloa. Juoni oli tietyllä tapaa tylsä ja kaikki asiat olivat koko ajan samaa, mutta pienet dialogit ja päähenkilön mietteet toivat siihen sitä jotain, minkä takia tykkäsin kirjasta.

Kirja on tehty Linan näkökulmasta. Hänet perheensä kanssa viedään yöllä pois Liettuasta rekoilla ja junilla. Lina joutuu veljensä, Jonaksen kanssa eroon isästään. He äitinsä kanssa kulkevat pitkiä matkoja ja tekevät raskaita töitä selvitäkseen hengissä ja palatakseen kotiin.

Kirja oli tavallaan raskas lukea, mutta se oli mielenkiintoinen. Monesti asiat menivät odottamattomasti ja dialogit tekivät juonesta mielenkiintoisen. Tykkäsin loppuratkaisusta ja olen iloinen, että Ruta päätyi tekemään sen niin kuin tekikin.

Ronja

Kahden maailman tyttö

Marja-Leena Tiainen - Kahden maailman tyttö

   

Kahden maailman tyttö kertoo Tara nimisestä kurdilaistytöstä, joka on perheensä kanssa muuttanut pakolaisina Suomeen. Tara unelmoi tavallisesta suomalaistytön elämästä, mutta isä ja Alan-veli vahtivat Taraa. 

Vaikka Tara tietää olevansa tarkkailevan silmän alla, hän käy kavereidensa kanssa kahvilla. Tara ei itse aina tiedä, että joku luotettavan kaverin kaveripoika liittyy seuraan ja hänestä napataan kuva. Kotona odottaa selkkäsauna. 

Usein mustelmat johtuvat väärinkäsityksistä, mutta kerran Tara oikeasti ylittää rajansa ja sen seurauksena joutuu pakoon suvultaan. Tyttö ikävöi sisaruksiaan, mutta ei voi palata kotiin.

Tämä kirja loppui parissa päivässä, vaikka tarina ei ollut kovinkaan onnellinen. Se oli mielenkiintoinen ja odotin kirjan olevan paljon raaempi. Opin mielestäni uusia asioita kirjan myötä ja siksi olin tyytyväinen, että luin sen. Kuvittelin lopun kertovan enemmän, mutta kai tuokin oli ihan hyvä ratkaisu. Jäi hieman häiritsemään, mitä lopun jälkeen tapahtuisi, mutta ei kuitenkaan liikaa.

-Ronja

Piraijakuiskaaja

Annukka Salama - Faunoidit: Piraijakuiskaaja

AK47:n lauma lähtee Kaliforniaan selvittämään Unnan syntyperää. Samalla reissulla Joone bändeineen aikovat valloittaa studiot ja hurmata keikkayleisön. He tutustuvat lentokoneessa kameleonttipoikaan, synnynnäiseen surffariin ja Rufus alkaa olemaan kireä Nemon ollessa paikalla. Tietenkään lauman johtaja ei siedä uutta jäsentä ja hänen siskoaan, Edeniä, kun kyseessä on Unnan turvallisuus.

Matkaan tulee tietenkin isoja mutkia ja siksi tämä kirja onkin niin ihana. Aina kun luin, jäin jonkinlaiseen koukkuun. En vain voinut lopettaa ja siksi minulla kesti lukemisessa, koska aina piti järjestää hetki, jolloin pystyi lukemaan vähän enemmän. Teos oli mielestäni todella hyvä kunnes tulin viimeisille kahdellekymmenelle sivulle. Se oli ihan hirveää ja niin väärin. Odotan innolla, että saan pari muuta kirjaa pois alta ja pääsen lukemaan Harakanloukkua, koska tahdon tietää kuinka Unnalle ja Rufukselle käy.

-Ronja

Kohtalo kolhii

Neropatin päiväkirja  Kohtalo kolhii - Jeff Kinney

Sellainen murrosikäinen poika, Greg Heffley menettää kaverinsa Rowleyn ja miettii pitkään, mistä saisi uuden ystävän. Välissä tulee kaikenmaailman sukujuhlia, jotka tietenkin päättyvät jos jonkinmoisiin katastrofeihin.
Pidän Neropatin päiväkirjoista paljon. Ne ovat hauskaa ajanvietettä ja vaikka niissä ei tietyllä tapaa ole mitään ideaa, niissä kuitenkin on. Luin tämän teoksen, koska oli kiire käydä kirjastossa ja halusin lainata uutta luettavaa. Päädyin sitten tuohon, koska tiesin että jaksan lukea sen joululomalla. Kuvaa en kirjasta saanut, kun tein tämän kännykällä, mutta jos joku kiinnostui, uskon että netistä kyllä löytyy kuva:D
-Ronja

Perjantai on hyvä päivä lähteä

Jukka-Pekka Palviainen

Perjantai on hyvä päivä lähteä

Kirjan päähenkilö, Lotta haluaa etsiä isänsä, joka on todistanut oikeudessa mafiajengiä vastaan ja joutuu tämän takia piiloutumaan myös perheeltään.

Lotta ottaa matkalle mukaansa rinkan ja pojan. Matkan aikana Lotta oppii tuntemaan pojan, jolle puhui ensimmäistä kertaa päivää ennen matkan alkua.

Odotin kirjalta enemmän. Se oli todella helppoa, nopeaa ja tylsää luettavaa. En oikeastaan tykännyt sen lukemisesta, mutta aion kokeilla erilaisia kirjoja lukudiplomia varten.

-Ronja

Käärmeenlumooja

Annukka Salama: Käärmeenlumooja

Kirjan päähenkilö, Unna on lahjakas kaikissa urheilulajeissa, mitä kokeileekin. Nyt hän kokeilee ensimmäistä kertaa skeittaamista ja ensikertalaisena pesee siinä myös maailmankuulun Tony Hawkin. 

Kirja ei itsessään liity skeittaamiseen, mutta tätä kautta Ronni löytää Unnan ja sen kautta Rufus ottaa Unnan suojelukseensa. Ronni ei itse skeittaa, mutta hänellä ja Unnalla on jotain muuta yhteistä, nimittäin molemmat ovat faunoideja ja heillä molemmilla on omat voimaeläimensä. Unnalla orava ja Ronnilla lepakko. Rufuksellakin on ja se tekeekin Unnasta maailman arvokkaimman aarteen.

Tykkäsin kirjasta hirveästi, koska siinä ei oikeastaan osannut odottaa mitä tapahtuu ja jos aavisti jotain, tapahtuikin eri tavalla, kuin oli ajatellut. 

Parasta kirjassa oli ympäristön kuvailu, se oli loistavaa! 

-Ronja